Perjantaiehtoota vietetaan nyt Hamiltonin kylassa Michiganissa Katen serkun Rayn luona. Lahdimme tanaan Katen ja poikien kanssa ajomatkalle suvun mokille Hammond Bayhin, ja pysahdyttiin puolivalin etapille tanne. Viime viikko meni melko hujauksessa taas, vaikka ei sen suurempia tapahtumia ollutkaan. Tuntuu etta aika valuu ihan kasista, silla mulla on enaa kuukausi jaljella taalla! Taytyy siis lomaviikon jalkeen tehda tarkat suunnitelmat viimeisille viikoille, jotta varmasti ehdin tehda ja nahda kaiken mita olen suunnitellut.
Maanantai sujui kuitenkin rennoissa tunnelmissa, silla kaikki olivat viela vasyneita edellisen illan ajomatkasta Marquettesta Oak Parkiin. Ma kavin paivalla elamani ensimmaisessa pedikyyrissa, ja tuli kylla tarpeeseen! Se oli ihana aasialainen pikku kauneushoitola ihan kulman takana, eika maksanut kuin 15 dollaria!
Tiistaina taytyi taas paasta elokuviin, talla kertaa kavimme Alexin ja hanen kaverin kanssa katsomassa uuden Batman-leffan, joka kuvattiin Chicagossa. Taalla on ollut koko kesan kauhea Dark Knight -hypetys, mutta filmi osoittautui kylla kaiken sen halyn arvoiseksi. Illalla paasin viimein koeajamaan perheen uutta Mustangia, jonka Kate osti juurikin talta Hamiltonissa asuvalta serkultaan Oli kylla reteeta kruisailla sahkonsinisella avoautolla kohti Chicagoa!
Keskiviikkona koitti sitten ehdottomasti yksi kesan kohokohdista, nimittain Coldplayn konsertti! Ajoin United Centeriin yksinani, mutta tapasin siella Tomin kaverin kaverin, joten ei sentaan ihan orpona tarvinnut olla. Tama Tomin kaveri on toissa Ticketmasterilla ja han sai hommattua mulle aivan loistavan paikan lavan sivulta. Keikka oli aivan mahtava ja taytti koko suuren hallin ihan vaivatta. Kaksi tuntia meni aivan liian nopeasti!
Tana aamuna sitten valmistauduttiin matkaa varten, eika mikaan tietenkaan suju yllatyksetta tassa perheessa. Aamupaivasta meinaan huomattiin, etta kellarin viemari oli tulvinut yli, ja lattialla oli mukava lammikko ruskeaa vetta kaikkine sattumineen... No, onneksi olen tottunut vessojen siivoamiseen joten ei tama niin paha nakki ollut. Paastiin kuitenkin klooripesun jalkeen matkaan hyvissa ajoin iltapaivalla ja saavuttiin tanne Hamiltoniin muutama tunti sitten. Kavin asken ajelulla Katen serkun pojan Ryanin Jeepilla ja nyt loppuilta vaan istuskellaan ja levataan. Huomenna ajetaan Hammond Bayhin, jossa ollaankin sitten taas sivistyksen ulottumattomissa aina ensi sunnuntaihin saakka. Tervetuloa siis hyttyset, jarvi ja kesamokki! Kuulostaa melkein suomalaiselta mokkilomalta... :)
perjantai 25. heinäkuuta 2008
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Yooperlandian seikkailut





















Tiistaista sunnuntaihin kestanyt ekskursio Michiganin Upper Peninsulaan on nyt takana pain, mutta todistuksena matkasta ovat lukuisat mustelmat, hyttysenpistot ja valokuvat, mutta ennen kaikkea mahtavat kokemukset ja muistot. Oli ihanaa olla lahes viikko poissa "sivistyksesta", siis puhelinverkon ulottumattomissa ja keskella ei mitaan, luonnon helmassa.
Luonnon helmaan ja Lake Superiorin rannoille paastakasemme jouduimme tosin ajamaan satoja maileja, mutta reitin varrelle osui monia mielenkiintoisia pysahdyspaikkoja. Tiistai-iltana ajettiin Wisconsinin halki ja yovyttiin Iron Mountainissa, mista jatkettiin seuraavana aamuna aivan Michiganin pohjoisimpaan osaan, Hancockin kaupunkiin ja kuparikaivokselle. Hancockissa asustaa muuten suurin suomalaisvaesto Suomen ulkopuolella, ja sen kylla huomasi! Suomen lippuja nakyi kaikkialla ja monen kaupan omistajalla oli harmalainen sukunimi. Jopa katujen nimet olivat kylteissa seka englanniksi etta suomeksi! Kuparikaivos oli jannittava kokemus, paasimme kaymaan vuoren sisalla ja toteamaan kaivostyolaisten jarkyttavat olot. Kaivos oli aikanaan 1900-luvun alussa todella tuottoisa, mahtoikohan runsaalla suomalaisten tyopanoksella olla asian kanssa jotain tekemista...? :) Kyseinen kaivos nimittain palkkasi ensimmaiset suomalaiset siirtolaiset.
Myohemmin samana paivana ajoimme viela muutaman tunnin paahan Big Bayn kylaan, jossa yovyimme perjantaihin saakka mukavassa mokissa. Torstaina vuokrattiin kajakit ja melottiin ja uitiin koko paiva viereisella Lake Independencella. Tama oli mun ensikohtaaminen kajakin kanssa mutta melko helpostihan silla paasi eteenpain. Luonto nailla seuduilla on lahes samanlaista kuin Suomessa, joten olo oli erittain kotoisa! Jarvivesi on tosin paljon kirkkaampaa jopa pienemmissa jarvissa, mutta Superiorin vesi on lahes kristallinkirkasta (tosin jaaaaaatavaa...)!
Iltapaivalla seurueeseemme liittyivat Katen sisko, siskontytto, aiti ja tati. Naisvoittoinen jengi siis koossa Alexia ja Erikia lukuunottamatta :) Alkaneesta rankkasateesta huolimatta ajoimme katsomaan Big Bayn majakkaa, joka seisoi upean jyrkanteen reunalla. Nakyma Superiorille oli huikaiseva varsinkin myrskysaalla. Majakka ja tontti sattuivat olemaan myynnissa, ja jos omistaisin muutaman miljoonan niin paikka olisi jo mun!
Illalla mentiin viela uimaan ja melomaan, joten paivan saldona oli helposti viitisen tuntia vedessa :) Paivan paatteeksi pelattiin koko porukalla era Apples to Applesia, eraanlaista sanapelia, jonka mina ulkomaalaisvahvistus melkein voitin!
Perjantaiaamu alkoi kajakkiretkella pienelle joelle, jota meloin lasten kanssa ylos kunnes jaatiin jumiin ja piti kaantya takaisin. Sitten oli aika jattaa Big Bay taakse ja suunnata parikymmenta mailia etelaan Katen suvun omistamalle jarvitontille. Suku rakentaa mokkia todellakin jumalan selan taakse, silla tontille ei edes paase tieta pitkin vaan sinne pitaa patikoida! Mutta paikka on tosi hieno, aivan kuin Kainuussa! Lainasimme naapureiden polkuveneita ja suuntasimme taas joukolla pienen jarven keskelle polskimaan. Uintireissun jalkeen ajoimme ihanaan kahvilaan espressolle ja mustikkapiirakalle. Illalla saavuimme Superiorin rannalla sijaitsevaan Marquetten kaupunkiin, jossa Kate on viettanyt kaikki lapsuutensa kesat. Kaytiin ihastelemassa paikkoja, muun muassa auringonlaskua Presque Islelta kasin. Tosi idyllinen pikkukaupunki, mita ei kylla uskoisi kun kaupunki kuitenkin perustettiin rautamalmisatamaksi!
Lauantai valkeni viileana, mutta selkeana. Aamupaivasta kavimme laheisessa Touch of Finland -putiikissa, josta ostin muille koemaisteltavaksi lakua, Fazerin suklaata ja Mariannerakeita. Kate osti myos Juhla Mokkaa (melkein 20 dollaria paketti!!) ja Turun sinappia. Putiikissa oli myos uskomaton maara paikallista Yooperland-kraasaa, joka on kuin sekoitus hullua suomalaisuutta ja superhullua amerikkalaisuutta. Tuloksena on mita kummallisimpia muka-suomalaisia vekottimia! :D Mutta huvittava naky kaiken kaikkiaan. Upper Peninsulaa kutsutaan siis Yooperlandiksi, ja paikalliset ovat erittain ylpeita omalaatuisesta luonteestaan. Tavallaan porukka on taalla siis yhta omituista kuin Suomen takapajuloissa, mutta taalla kukaan ei ujostele tai hapeile! :D
Paiva jatkui urheilullisemmissa merkeissa, silla vuorossa oli kiipeaminen Sugarloaf-kukkulalle. Vuorelta oli taas arvatenkin huikeat nakymat jarvelle ja rannikolle. Nahtiin myos kuinka kylmalta Superiorilta tuleva sumu ymparoi kukkulan. Sugarloafilta laskeuduttuamme mentiin takaisin Presque Islelle, missa kiivettiin kallioille ja hypittiin noin 10 metrin korkeudelta hyytavaan jarveen! Hieman pelotti aluksi mutta pakkohan se oli kun kaikki muutkin loikkivat edelta :D Oli kylla huisi tunne hypata reunalta ja pudota pari sekuntia! Vesi oli tosiaan kylymaa, alle 10-asteista! Mutta siina kohtaa se oli arviolta 8 metria syvaa ja ihanan turkoosinsinista, kirkasta vetta! Kylmyys ei juurikaan estanyt, vaan hypittiin jokainen useamman kerran ennen kuin hypotermian merkit alkoivat tuntua :) Sen jalkeen mentiin taas suloiseen kahvilan lampoon, talla kertaa kaakaolle ja porkkanakakulle!
Lauantai-ilta vietettiin viela Marquettessa rennoissa merkeissa Ramada Innin porealtaasta ja saunasta nautiskellen. Juteltiin siella yhden seurueen kanssa, jolla oli sukujuuret niin Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessakin. Uni maittoi saunomisen jalkeen uskomattoman hyvin! Sunnuntaina ajettiin sitten kahdeksan tuntia takaisin Chicagoon ja kaupungin halyyn, ja tuli kylla heti ikava sita rauhallisuutta ja raikasta ilmaa. Taalla on nimittain taas tappohelle ja kosteusprosentti lahemmas sata :P No, viikon paasta lahdetaankin sitten taas lomalle Hammond Bayhin toiselle puolelle Michigania! Jospa sita jotenkin taman viikon kestaa ;)
Luonnon helmaan ja Lake Superiorin rannoille paastakasemme jouduimme tosin ajamaan satoja maileja, mutta reitin varrelle osui monia mielenkiintoisia pysahdyspaikkoja. Tiistai-iltana ajettiin Wisconsinin halki ja yovyttiin Iron Mountainissa, mista jatkettiin seuraavana aamuna aivan Michiganin pohjoisimpaan osaan, Hancockin kaupunkiin ja kuparikaivokselle. Hancockissa asustaa muuten suurin suomalaisvaesto Suomen ulkopuolella, ja sen kylla huomasi! Suomen lippuja nakyi kaikkialla ja monen kaupan omistajalla oli harmalainen sukunimi. Jopa katujen nimet olivat kylteissa seka englanniksi etta suomeksi! Kuparikaivos oli jannittava kokemus, paasimme kaymaan vuoren sisalla ja toteamaan kaivostyolaisten jarkyttavat olot. Kaivos oli aikanaan 1900-luvun alussa todella tuottoisa, mahtoikohan runsaalla suomalaisten tyopanoksella olla asian kanssa jotain tekemista...? :) Kyseinen kaivos nimittain palkkasi ensimmaiset suomalaiset siirtolaiset.
Myohemmin samana paivana ajoimme viela muutaman tunnin paahan Big Bayn kylaan, jossa yovyimme perjantaihin saakka mukavassa mokissa. Torstaina vuokrattiin kajakit ja melottiin ja uitiin koko paiva viereisella Lake Independencella. Tama oli mun ensikohtaaminen kajakin kanssa mutta melko helpostihan silla paasi eteenpain. Luonto nailla seuduilla on lahes samanlaista kuin Suomessa, joten olo oli erittain kotoisa! Jarvivesi on tosin paljon kirkkaampaa jopa pienemmissa jarvissa, mutta Superiorin vesi on lahes kristallinkirkasta (tosin jaaaaaatavaa...)!
Iltapaivalla seurueeseemme liittyivat Katen sisko, siskontytto, aiti ja tati. Naisvoittoinen jengi siis koossa Alexia ja Erikia lukuunottamatta :) Alkaneesta rankkasateesta huolimatta ajoimme katsomaan Big Bayn majakkaa, joka seisoi upean jyrkanteen reunalla. Nakyma Superiorille oli huikaiseva varsinkin myrskysaalla. Majakka ja tontti sattuivat olemaan myynnissa, ja jos omistaisin muutaman miljoonan niin paikka olisi jo mun!
Illalla mentiin viela uimaan ja melomaan, joten paivan saldona oli helposti viitisen tuntia vedessa :) Paivan paatteeksi pelattiin koko porukalla era Apples to Applesia, eraanlaista sanapelia, jonka mina ulkomaalaisvahvistus melkein voitin!
Perjantaiaamu alkoi kajakkiretkella pienelle joelle, jota meloin lasten kanssa ylos kunnes jaatiin jumiin ja piti kaantya takaisin. Sitten oli aika jattaa Big Bay taakse ja suunnata parikymmenta mailia etelaan Katen suvun omistamalle jarvitontille. Suku rakentaa mokkia todellakin jumalan selan taakse, silla tontille ei edes paase tieta pitkin vaan sinne pitaa patikoida! Mutta paikka on tosi hieno, aivan kuin Kainuussa! Lainasimme naapureiden polkuveneita ja suuntasimme taas joukolla pienen jarven keskelle polskimaan. Uintireissun jalkeen ajoimme ihanaan kahvilaan espressolle ja mustikkapiirakalle. Illalla saavuimme Superiorin rannalla sijaitsevaan Marquetten kaupunkiin, jossa Kate on viettanyt kaikki lapsuutensa kesat. Kaytiin ihastelemassa paikkoja, muun muassa auringonlaskua Presque Islelta kasin. Tosi idyllinen pikkukaupunki, mita ei kylla uskoisi kun kaupunki kuitenkin perustettiin rautamalmisatamaksi!
Lauantai valkeni viileana, mutta selkeana. Aamupaivasta kavimme laheisessa Touch of Finland -putiikissa, josta ostin muille koemaisteltavaksi lakua, Fazerin suklaata ja Mariannerakeita. Kate osti myos Juhla Mokkaa (melkein 20 dollaria paketti!!) ja Turun sinappia. Putiikissa oli myos uskomaton maara paikallista Yooperland-kraasaa, joka on kuin sekoitus hullua suomalaisuutta ja superhullua amerikkalaisuutta. Tuloksena on mita kummallisimpia muka-suomalaisia vekottimia! :D Mutta huvittava naky kaiken kaikkiaan. Upper Peninsulaa kutsutaan siis Yooperlandiksi, ja paikalliset ovat erittain ylpeita omalaatuisesta luonteestaan. Tavallaan porukka on taalla siis yhta omituista kuin Suomen takapajuloissa, mutta taalla kukaan ei ujostele tai hapeile! :D
Paiva jatkui urheilullisemmissa merkeissa, silla vuorossa oli kiipeaminen Sugarloaf-kukkulalle. Vuorelta oli taas arvatenkin huikeat nakymat jarvelle ja rannikolle. Nahtiin myos kuinka kylmalta Superiorilta tuleva sumu ymparoi kukkulan. Sugarloafilta laskeuduttuamme mentiin takaisin Presque Islelle, missa kiivettiin kallioille ja hypittiin noin 10 metrin korkeudelta hyytavaan jarveen! Hieman pelotti aluksi mutta pakkohan se oli kun kaikki muutkin loikkivat edelta :D Oli kylla huisi tunne hypata reunalta ja pudota pari sekuntia! Vesi oli tosiaan kylymaa, alle 10-asteista! Mutta siina kohtaa se oli arviolta 8 metria syvaa ja ihanan turkoosinsinista, kirkasta vetta! Kylmyys ei juurikaan estanyt, vaan hypittiin jokainen useamman kerran ennen kuin hypotermian merkit alkoivat tuntua :) Sen jalkeen mentiin taas suloiseen kahvilan lampoon, talla kertaa kaakaolle ja porkkanakakulle!
Lauantai-ilta vietettiin viela Marquettessa rennoissa merkeissa Ramada Innin porealtaasta ja saunasta nautiskellen. Juteltiin siella yhden seurueen kanssa, jolla oli sukujuuret niin Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessakin. Uni maittoi saunomisen jalkeen uskomattoman hyvin! Sunnuntaina ajettiin sitten kahdeksan tuntia takaisin Chicagoon ja kaupungin halyyn, ja tuli kylla heti ikava sita rauhallisuutta ja raikasta ilmaa. Taalla on nimittain taas tappohelle ja kosteusprosentti lahemmas sata :P No, viikon paasta lahdetaankin sitten taas lomalle Hammond Bayhin toiselle puolelle Michigania! Jospa sita jotenkin taman viikon kestaa ;)
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Museourakointia
Pilvisella saalla kaupunkia riitti silmankantamattomiin :)
Sears Tower ulkoapain
Sudanilaista jammailua
Field Museumin portailla
Taustalla Grant Park, Lake Michigan ja Chicagon siluetti
Viimeisin viikko rapakon talla puolen on sujunut nahtavyyksiin tutustuessa. Olin poikien kanssa kolmeen eri otteeseen Chicagossa kiertamassa museoita, ja kunnioitettavan hyvin he jaksoivatkin kiertaa mukana. Heilla on vaan tuo paivarytmi venynyt siihen pisteeseen etta on turha yrittaakaan lahtea liikkeelle ennen kello yhtatoista :D
Tiistaina kavimme Museum of Science and Industryssa, jossa riitti mielenkiintoista nahtavaa yli kolmeksi tunniksi, muun muassa dinosauruselokuva, rautateiden historiaa seka genetiikkaa. Nahtiinpa myos kananpoikien kuoriutuvan!
Torstaina oli vuorossa Sears Tower, joka oli muistaakseni Malesian Petronas Towereiden rakentamiseen saakka maailman korkein rakennus. Sears Towerin 103. kerroksesta saimme ihailla alla ja ymparilla levittaytyvaa Chicagoa. Kirkkaalla ilmalla sielta voi nahda nelja osavaltiota: Illinoisin, Indianan, Wisconsinin ja Michiganin!
Chicagon huipulta jatkoin iltaa yhden Tomin tyokaverin Kasian kanssa. Han on Puolasta kotoisin, mutta muutti nelja vuotta sitten Chicagoon ja on siis arkkitehti tata nykya. Kasia on lupautunut viemaan mua kiinnostaviin livemusiikkibaareihin, mutta torstaina mentiin Millenium Parkiin kuuntelemaan sudanilaisia bandeja, jotka esiintyivat Music without borders -nimisessa konsertissa. Musiikki oli tosi mukaansatempaavaa ja rytmikasta, vaikkei sanoja ymmarrettykaan! Muiden ihmisten katseleminen oli kanssa oma huvinsa, kun paikalla oli paljon afrikkalaiseen (sudanilaiseen?) tyyliin pukeutuneita.
Seuraavana paivana junailtiin taas kaupunkiin, talla kertaa kohteena oli Field Museum, eli periaatteessa luonnonhistoriallinen museo. Siella nahtiin mm. suurimman koskaan loydetyn tyrannosauruksen luuranko, meteoriitteja ja muinaisen Egyptin ihmeita. Mulle kaikkein mielenkiintoisin oli kylla Amerikan intiaaneja esitteleva osasto, koska sellaista harvemmin nakee Suomessa.
Perjantai-illan suunnitelmat Feistin keikasta Chicagossa jouduin harmikseni hautaamaan kun en sahlayksiltani saanut lippua hankituksi. Ne oli myyty loppuun juuri mun nenan edesta.
Lauantaina Kate ja Tom olivat poissa kotoa juhlimassa haapaivaansa. Me muut kaytiin leffassa katsomassa Get Smart, joka oli aivan sairaaaaan hauska :) Illalliseksi tilattiin perinteiseen chicagolaiseen tyyliin "stuffed pizza", joka oli vahan kuin piirakan malliin tehty. Tuhdit taytteet toki kuuluivat asiaan.
Sunnuntaina ma leivoin aamulla kunnon suomalaisia korvapuusteja, mika vaati hieman soveltamista kun ei kaikkia aineita tahtonut loytya kaupasta. Siis miten voi olla etta valtavissa jumbomarketeissa ei ole kardemummaRouhetta eika raesokeria?? Eika taalla myoskaan harrasteta tuorehiivaa. Noh, taikina syntyi kuitenki ongelmitta, mutta uunin kanssa en oikein osannut toimia. Ensimmainen pellillinen paasikin hiukan karahtamaan, mutta toisesta tuli oikein hyva. Laitoin tavallista hienoa sokeria pullien paalle, joka alkoi miltei palamaan uunissa. Siita levisi koko taloon ihmeellinen hoyry, ja pian Alex tuleekin jo alakertaan kysymaan etta "missa palaa" :D Mutta tuoksu oli kuulemma hyva! Sitten Alex menee pakastimelle ja ihmettelee missa se paketti on, josta pullat tuli! Taytyi selittaa etta leivoin ne ihan alusta asti omin katosin :)
Sunnuntai-iltana Dominique ja hanen kaveri Mike veivat mut yhteen heavy metal -baariin Chicagon pohjoispuolella. Paikka oli ihan mahtava, sopivan pieni hamyinen baari ja paljon tatuoituja jannittavia ihmisia! Oli kiva paasta pitkasta aikaa omanikaisten tyyppien seuraan, pelkaan etta huumorintaju luisuu muuten liiaks teinipoikien tasolle :D! Kuma's Corner on myos loistava ruokapaikka, ma soin Iron Maiden -hampurilaisen, jossa oli avokadoa ja chilipippureita. Dominiquen purilaisesta taas loytyi rommimarinoitua paarynaa ja brieta seka karamellisoitua sipulia!! Nami :)
Nyt olis pari paivaa aikaa valmistautua kohtaamaan Michiganin Upper Peninsulan villi luonto, jonne suuntaamme tiistaina. Luvassa on patikointia, telttailua ja melomista jumalan selan takana, voiko parempaa ollakaan!
Tiistaina kavimme Museum of Science and Industryssa, jossa riitti mielenkiintoista nahtavaa yli kolmeksi tunniksi, muun muassa dinosauruselokuva, rautateiden historiaa seka genetiikkaa. Nahtiinpa myos kananpoikien kuoriutuvan!
Torstaina oli vuorossa Sears Tower, joka oli muistaakseni Malesian Petronas Towereiden rakentamiseen saakka maailman korkein rakennus. Sears Towerin 103. kerroksesta saimme ihailla alla ja ymparilla levittaytyvaa Chicagoa. Kirkkaalla ilmalla sielta voi nahda nelja osavaltiota: Illinoisin, Indianan, Wisconsinin ja Michiganin!
Chicagon huipulta jatkoin iltaa yhden Tomin tyokaverin Kasian kanssa. Han on Puolasta kotoisin, mutta muutti nelja vuotta sitten Chicagoon ja on siis arkkitehti tata nykya. Kasia on lupautunut viemaan mua kiinnostaviin livemusiikkibaareihin, mutta torstaina mentiin Millenium Parkiin kuuntelemaan sudanilaisia bandeja, jotka esiintyivat Music without borders -nimisessa konsertissa. Musiikki oli tosi mukaansatempaavaa ja rytmikasta, vaikkei sanoja ymmarrettykaan! Muiden ihmisten katseleminen oli kanssa oma huvinsa, kun paikalla oli paljon afrikkalaiseen (sudanilaiseen?) tyyliin pukeutuneita.
Seuraavana paivana junailtiin taas kaupunkiin, talla kertaa kohteena oli Field Museum, eli periaatteessa luonnonhistoriallinen museo. Siella nahtiin mm. suurimman koskaan loydetyn tyrannosauruksen luuranko, meteoriitteja ja muinaisen Egyptin ihmeita. Mulle kaikkein mielenkiintoisin oli kylla Amerikan intiaaneja esitteleva osasto, koska sellaista harvemmin nakee Suomessa.
Perjantai-illan suunnitelmat Feistin keikasta Chicagossa jouduin harmikseni hautaamaan kun en sahlayksiltani saanut lippua hankituksi. Ne oli myyty loppuun juuri mun nenan edesta.
Lauantaina Kate ja Tom olivat poissa kotoa juhlimassa haapaivaansa. Me muut kaytiin leffassa katsomassa Get Smart, joka oli aivan sairaaaaan hauska :) Illalliseksi tilattiin perinteiseen chicagolaiseen tyyliin "stuffed pizza", joka oli vahan kuin piirakan malliin tehty. Tuhdit taytteet toki kuuluivat asiaan.
Sunnuntaina ma leivoin aamulla kunnon suomalaisia korvapuusteja, mika vaati hieman soveltamista kun ei kaikkia aineita tahtonut loytya kaupasta. Siis miten voi olla etta valtavissa jumbomarketeissa ei ole kardemummaRouhetta eika raesokeria?? Eika taalla myoskaan harrasteta tuorehiivaa. Noh, taikina syntyi kuitenki ongelmitta, mutta uunin kanssa en oikein osannut toimia. Ensimmainen pellillinen paasikin hiukan karahtamaan, mutta toisesta tuli oikein hyva. Laitoin tavallista hienoa sokeria pullien paalle, joka alkoi miltei palamaan uunissa. Siita levisi koko taloon ihmeellinen hoyry, ja pian Alex tuleekin jo alakertaan kysymaan etta "missa palaa" :D Mutta tuoksu oli kuulemma hyva! Sitten Alex menee pakastimelle ja ihmettelee missa se paketti on, josta pullat tuli! Taytyi selittaa etta leivoin ne ihan alusta asti omin katosin :)
Sunnuntai-iltana Dominique ja hanen kaveri Mike veivat mut yhteen heavy metal -baariin Chicagon pohjoispuolella. Paikka oli ihan mahtava, sopivan pieni hamyinen baari ja paljon tatuoituja jannittavia ihmisia! Oli kiva paasta pitkasta aikaa omanikaisten tyyppien seuraan, pelkaan etta huumorintaju luisuu muuten liiaks teinipoikien tasolle :D! Kuma's Corner on myos loistava ruokapaikka, ma soin Iron Maiden -hampurilaisen, jossa oli avokadoa ja chilipippureita. Dominiquen purilaisesta taas loytyi rommimarinoitua paarynaa ja brieta seka karamellisoitua sipulia!! Nami :)
Nyt olis pari paivaa aikaa valmistautua kohtaamaan Michiganin Upper Peninsulan villi luonto, jonne suuntaamme tiistaina. Luvassa on patikointia, telttailua ja melomista jumalan selan takana, voiko parempaa ollakaan!
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Juhlahumua
Festivaalin porteilla
Kary nousee kyljysteltasta
4th of July -paraati, vuorossa Oak Parkin demokraatit
Uncle Sam ja Abraham Lincoln
Koiraa lenkittaessa oli hyva kuvata Oak Parkin miljoonataloja

Ribfest ja 19 eri tapaa grillata kylkea
Kate ja mina makutuomareina
Segwaylla oli hauska poristellaHeinakuu on alkanut taalla Oak Parkissa juhlavissa merkeissa: on ollut ruokafestaria, itsenaisyyspaivan block partya ja grillikekkeria.
Alkaa jo muisti pettamaan alkuviikon tapahtumia muistellessa, kun siita on jo niin pitka aika! :) Kuukauden paivat olen jo taalla viihtynyt, ja kuulemma oon hyvin soluttautunut perheeseen kun yks aamu lahdin kesken aamiaisen maitokauppaan, eika Tom ees huomannu etta olin poissa. Se siis merkitsi, et oon osa perhetta kun voin tulla ja menna ilman sen suurempia seremonioita :)
Mutta mutta... tiistaina ohjelmassa oli siis Taste of Chicago - maailman suurin ruokafestivaali. Siella kay vuosittain kahden viikon aikana lahemmas kuusi MILJOONAA ihmista, hullua! Kaupungin keskustan suurimpaan puistoon oli pystytetty noin 70 eri ravintolan kojua, joista sai ostella pienia maistiaisannoksia, ja meikalainen kokeili mm. kuuluisaa Eli's Cheesecakea, kiinalaista dumplingia ja taman vuoden hittia eli haita! Puistossa oli ruokakojujen lisaksi kaikkea muuta normaalia oheistoimintaa, kuten esiintymislavoja, karuselli, maailmanpyora ja lisaksi Usa:n armeijan suuri mainosteltta. Taalla armeija mainostaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja yrittaa houkutella nuoria liittymaan, yhh!
Muuta mainittavaa ei tainnut tapahtua ennen itsenaisyyspaivaa. Oon ollut laiska suunnittelemaan mitaan menoja etukateen niin sit paivat vaan kuluu helposti taalla kotona ollessakin. Pikkuhiljaa pitais kylla ruveta kaymaan paikoissa, en ma taalla kuitenkaan loputtomiin ole!
Jenkkien itsepaisyyspaiva alkoi sitten perjantaiaamupaivalla paraatin merkeissa. Meidan tarvitsi vain kavella yksi kadunvali ja istua viltille katselemaan meinikia. Paraatissa oli kaikenlaisia Oak Parkin jarjestoja ja porukka oli tietysti pukeutunut hyvin isanmaallisesti. Koiratkin oli koristeltu lipun varein! :)
Iltapaiva otettiin rennosti ja valmistauduttiin tulevaan koitokseen: Ribfestiin, joka pidettiin yhden Alexin kaverin kotona. Siella oli vakea kuin pipoa, ja kemujen ideana oli kilpailla siita, kuka grillaa parhaimmat ribsit. Niita olikin sitten 19 eri laatua, ja kaikkia piti testata. Jo muutaman puraisun jalkeen ei kylla enaa erottanut makuja toisistaan :D Mutta hyvaa oli! Sain kokeilla myos segway-nimista sahkoskootteria, se oli hauskaa! Tosin tasapaino meinasi vahan heittaa (viinilla ei ollut mitaan tekemista asian kanssa!). Hillittoman lihansyonnin jalkeen kavaistiin kotona ennen lahtoa high schoolille katsomaan ilotulituksia. Ihan hienot paukut oli kyla jarjestanyt. Siita jatkettiin viela jalkkarille (suklaa- ja juustokakkua...) yhdelle naapurille ennen kuin ilta oli lopullisesti paketissa. Kaiken kaikkiaan tosi hauska 4th of July, parasta oli yhdessaolo naapureiden ja ystavien kesken. Yllattavia kohtaamisiakin tapahtui, juttelin nimittain yhden australialaisen miehen kanssa, joka tiesi hyvin sen melbournelaisen baarin jossa kaverini oli toissa monta kuukautta :D
Lauantaina oli vuorossa taalla meidan kotona pidettavat grillijuhlat. Ma sain kunnian tehda lisaa suomalaista perunasalaattia, josta muu perhe tykkasi kovasti kun tein sita tassa yks paiva aiemmin. Illanistujaiset meni oikein hyvin, paikalla oli paljon mulle jo tuttuja ihmisia seka aivan uusia naamoja. Tapasin myos kaksi mun ikaista nuorta, Joen ja Dominiquen. Heidan kanssa sovittiin, etta vietetaan joku viikonloppu leffailta. Ja tana perjantaina menen Dominiquen ja sen kavereiden kanssa Feistin keikalle Chicagoon! Siistia! Hassua, kun on ollut kuukauden pelkastaan aikuisten tai teini-ikaisten parissa niin meinaa olla vaikeaa taas kayttaytya omanikaisten tavalla :D
Sunnuntaina kaikki oli tosi vasyneita viime paivien juhlinnasta, joten paiva kaytettiin tehokkaan loikoilun parissa. Iltapaiva vietettiin tosin Ridgelandin uima-altaalla, ja oli aivan taivaallista maata paahtavassa auringossa ja pulahtaa valilla uimaan!
Tanaan koitti taas paluu arkeen ja mun raskas raadanta jatkuu, NOT! Eli rento meininki jatkuu, mutta koska pojilla on paljon vapaa-aikaa talla viikolla, otamme ohjelmaan Chicagon lukuisat museot. Mutta maanantain viela loikoilen... :)
Alkaa jo muisti pettamaan alkuviikon tapahtumia muistellessa, kun siita on jo niin pitka aika! :) Kuukauden paivat olen jo taalla viihtynyt, ja kuulemma oon hyvin soluttautunut perheeseen kun yks aamu lahdin kesken aamiaisen maitokauppaan, eika Tom ees huomannu etta olin poissa. Se siis merkitsi, et oon osa perhetta kun voin tulla ja menna ilman sen suurempia seremonioita :)
Mutta mutta... tiistaina ohjelmassa oli siis Taste of Chicago - maailman suurin ruokafestivaali. Siella kay vuosittain kahden viikon aikana lahemmas kuusi MILJOONAA ihmista, hullua! Kaupungin keskustan suurimpaan puistoon oli pystytetty noin 70 eri ravintolan kojua, joista sai ostella pienia maistiaisannoksia, ja meikalainen kokeili mm. kuuluisaa Eli's Cheesecakea, kiinalaista dumplingia ja taman vuoden hittia eli haita! Puistossa oli ruokakojujen lisaksi kaikkea muuta normaalia oheistoimintaa, kuten esiintymislavoja, karuselli, maailmanpyora ja lisaksi Usa:n armeijan suuri mainosteltta. Taalla armeija mainostaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja yrittaa houkutella nuoria liittymaan, yhh!
Muuta mainittavaa ei tainnut tapahtua ennen itsenaisyyspaivaa. Oon ollut laiska suunnittelemaan mitaan menoja etukateen niin sit paivat vaan kuluu helposti taalla kotona ollessakin. Pikkuhiljaa pitais kylla ruveta kaymaan paikoissa, en ma taalla kuitenkaan loputtomiin ole!
Jenkkien itsepaisyyspaiva alkoi sitten perjantaiaamupaivalla paraatin merkeissa. Meidan tarvitsi vain kavella yksi kadunvali ja istua viltille katselemaan meinikia. Paraatissa oli kaikenlaisia Oak Parkin jarjestoja ja porukka oli tietysti pukeutunut hyvin isanmaallisesti. Koiratkin oli koristeltu lipun varein! :)
Iltapaiva otettiin rennosti ja valmistauduttiin tulevaan koitokseen: Ribfestiin, joka pidettiin yhden Alexin kaverin kotona. Siella oli vakea kuin pipoa, ja kemujen ideana oli kilpailla siita, kuka grillaa parhaimmat ribsit. Niita olikin sitten 19 eri laatua, ja kaikkia piti testata. Jo muutaman puraisun jalkeen ei kylla enaa erottanut makuja toisistaan :D Mutta hyvaa oli! Sain kokeilla myos segway-nimista sahkoskootteria, se oli hauskaa! Tosin tasapaino meinasi vahan heittaa (viinilla ei ollut mitaan tekemista asian kanssa!). Hillittoman lihansyonnin jalkeen kavaistiin kotona ennen lahtoa high schoolille katsomaan ilotulituksia. Ihan hienot paukut oli kyla jarjestanyt. Siita jatkettiin viela jalkkarille (suklaa- ja juustokakkua...) yhdelle naapurille ennen kuin ilta oli lopullisesti paketissa. Kaiken kaikkiaan tosi hauska 4th of July, parasta oli yhdessaolo naapureiden ja ystavien kesken. Yllattavia kohtaamisiakin tapahtui, juttelin nimittain yhden australialaisen miehen kanssa, joka tiesi hyvin sen melbournelaisen baarin jossa kaverini oli toissa monta kuukautta :D
Lauantaina oli vuorossa taalla meidan kotona pidettavat grillijuhlat. Ma sain kunnian tehda lisaa suomalaista perunasalaattia, josta muu perhe tykkasi kovasti kun tein sita tassa yks paiva aiemmin. Illanistujaiset meni oikein hyvin, paikalla oli paljon mulle jo tuttuja ihmisia seka aivan uusia naamoja. Tapasin myos kaksi mun ikaista nuorta, Joen ja Dominiquen. Heidan kanssa sovittiin, etta vietetaan joku viikonloppu leffailta. Ja tana perjantaina menen Dominiquen ja sen kavereiden kanssa Feistin keikalle Chicagoon! Siistia! Hassua, kun on ollut kuukauden pelkastaan aikuisten tai teini-ikaisten parissa niin meinaa olla vaikeaa taas kayttaytya omanikaisten tavalla :D
Sunnuntaina kaikki oli tosi vasyneita viime paivien juhlinnasta, joten paiva kaytettiin tehokkaan loikoilun parissa. Iltapaiva vietettiin tosin Ridgelandin uima-altaalla, ja oli aivan taivaallista maata paahtavassa auringossa ja pulahtaa valilla uimaan!
Tanaan koitti taas paluu arkeen ja mun raskas raadanta jatkuu, NOT! Eli rento meininki jatkuu, mutta koska pojilla on paljon vapaa-aikaa talla viikolla, otamme ohjelmaan Chicagon lukuisat museot. Mutta maanantain viela loikoilen... :)
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Motor City - nimensa veroinen!
Mimin ja Riccin uima-allas
Greenfield Villagen edustalla
Kaunis englantilaistyyppinen talo ja puutarha
Erik ja huisi tikkari
Shatila-leipomon herkkuhylly
General Motorsin paamaja Detroitissa
Tois puol jokke on Kanada
Strawberry tree in the making
Scottin juhlissaLomamatka Dearborniin Katen aidin luokse on nyt takana, ja oli kylla hauska reissu! Oli hienoa paasta tien paalle ja nahda milta tama Keskilansi nayttaa moottoritielta katsottuna :)
Sullottiin siis koko konkkaronkka autoon ja ajettiin torstai-iltana Indianan halki Michiganiin ja Dearbornin kaupunkiin, joka on ihan Detroitin kupeessa. Aikavyohykekin vaihtui matkalla, joten paasimme perille vasta puolenyon jalkeen paikallista aikaa. Katen aiti ja hanen mies ottivat meidat kuitenkin sydamellisesti vastaan ja kauhea passaus alkoi heti :D Mimin ja Rickin talo on aivan upea, niin iso ja kauniisti sisustettu!
Kun herasin seuraavana aamuna oli poyta katettu ja runsas aamupalatarjoilu esilla. Nautittiin siina sit bagelit ja kahvit uima-altaan vieressa istuskellen ja auringossa paistatellen, ei hullumpaa! Iltapaivalla lahdettiin Greenfield Villageen, joka on Ford-yhtion omistama ulkoilmamuseo. Koko Detroitin ja Dearbornin elinkeinoelamahan pyorii Fordin ymparilla, ja sen kylla huomaa jo paikallisten autoista: suurin osa on Ford-merkkisia. Yhtio on myos rakennuttanut tyontekijoille kokonaisia asuinkortteleita. Greenfield Village sijaitsee ihan Fordin testausalueen vierssa, ja kaikki firman prameat paakonttorit ovat myos lahistolla.
Itse Village oli siis Amerikan historiaa esitteleva kyla, jonne on tuotu kaikenlaisia rakennuksia, kuten tuulimyllyja, orjien hokkeleita, kuuluisten henkiloiden taloja sun muuta. Kavin mm. Noah Websterin, sanakirjanlaatijan talossa ja nain Edisonin tyopajan ja ekan hehkulampun :)
Historiallisen iltapaivan jalkeen oli vuorossa pala Dearbornin nykypaivaa. Kaupunki on nimittain kuuluisa valtavasta maarasta Lahi-idasta tulleista maahanmuuttajistaan. Niinpa kaytiin ihanassa Shatila-leipomossa, jonka hyllyissa oli mahtava kirjo erilaisia leivoksia ja pasteijoita. Tekopalmujen alla mutustettiin kookoksen ja pistaasin makuisia kakkusia ja ihasteltiin kulttuurien kohtaamista :)
Kotona meita odottikin pienoinen yllatys: Kira-koira oli paassyt portin yli kellarista ja tullut ylos keittioon, hypannyt ruokapoydalle ja popsinut kokonaisen kahvikakun poskeensa! Kakkua peittanyt lasinen kupu oli pudonnut lattialle mutta sailyi sentaan ehjana :) Jotain tamantyylista kylla osattiin odottaa, silla viime Kiitospaivana Kira kuulemma rohmusi kokonaiset kaksi kakkua poydan paalta! Meille ihmisille sen sijaan haettiin iltaruoaksi La Pita -ravintolasta itamaisia herkkuja, kuten hummusta, viininlehtikaaryleita ja kibbieta. Nalkaa ei meinaan tosiaankaan tarvinnut nahda talla reissulla!
Lauantaiaamupaivalla huristimme Detroitiin, silla Katen mukaan mun taytyi kokea miten erilainen kaupunki se on Chicagoon verrattuna. No olihan se, silla Chicagon ihmisvilinaan verrattuna Detroit tuntui suorastaan aavekaupungilta! Siis lauantaina kadut ihan ammottivat tyhjyyttaan, vain jattilaiscitymaasturit jyllasivat pitkin teita! Detroit on todellakin autoille tehty, varsinaista liikekeskustaa ei edes ole vaan kaikki on hajallaan. Suuri osa vanhoista, komeista liikehuoneistorakennuksista on tyhjillaan silla autotehtaat ajoivat kaiken muun toiminnan pois keskustasta. Ainoat nakemisen arvoiset rakennukset ovatkin Detroit-joen rannassa kohoavat General Motorsin pilvenpiirtajat, jotka huokuvat 70-luvun kultakauden henkea. Kaupunki yrittaa tosin kehittaa ydinkeskustaa jalankulkijoille ystavallisemmaksi, ja joenvarsi onkin jo rempattu hienoksi. Suoraan vastarannalla haamottaakin sitten Kanada! Detroit on ainoa paikka Jenkeissa, missa Kanadaan pain katsotaan etelaan.
Myohemmin iltapaivalla menimme kaymaan Rickin veljenpojan valmistujaisjuhlissa. Oli tosi mielenkiintoista nahda, miten taallapain vietetaan valmistujaisia! Paikalla oli enimmakseen ystavia ja sukulaisia, ja tilaisuus oli paljon epamuodollisempi kuin suomalaisten ylpparit. Tarjolla oli kaikenlaista naposteltavaa ja taas ah-niin-epaluonnollista sinivihreaa taytekakkua :D Kate, Mimi ja mina olimme tehneet aiemmin paivalla mansikkapuun jalkkaripoytaan, ja se kerasi paljon kehuja!
Itse juhlan paahenkilo edusti kylla niin stereotyyppista jenkkipoikaa kuin olla ja voi, se pelaa jaakiekkoa ja on uimajoukkueessa, ja hymykin on oikeaoppisesti mallia Pepsodent :D Ja tietysti ubersosiaalinenkin viela! Mutta oli tosi kiva kun Mimi esitteli mut monille sukulaisille ja keskusteltiin tietenkin latkasta (Detroit Red Wingshan voitti Stanley Cupin kuten kaikki tietaa ;))
Loppulauantai sujui rauhallisissa merkeissa terassilla istuskellen. Sunnuntaibrunssin jalkeen olikin sitten aika lahtea paluumatkalle kohti Chicagoa. Viitisen tuntia autossa taittui taas kivuttomasti DVD-soittimen ja iPodin kera :) Oli kylla tosi mukava viikonloppu, en malta odottaa
heinakuun loppua, jolloin mennaan Katen suvun mokille Pohjois-Michiganiin!
Talla viikolla sen sijaan on odotettavissa lisaa syomista Taste of Chicago -ruokafestarin, seka tietty itsenaisyyspaivan barbequen merkeissa. Eikun sinipunavalkoiset nauhat, banderollit ja plakaatit esiin ja konfettitykit lataukseen!
Sullottiin siis koko konkkaronkka autoon ja ajettiin torstai-iltana Indianan halki Michiganiin ja Dearbornin kaupunkiin, joka on ihan Detroitin kupeessa. Aikavyohykekin vaihtui matkalla, joten paasimme perille vasta puolenyon jalkeen paikallista aikaa. Katen aiti ja hanen mies ottivat meidat kuitenkin sydamellisesti vastaan ja kauhea passaus alkoi heti :D Mimin ja Rickin talo on aivan upea, niin iso ja kauniisti sisustettu!
Kun herasin seuraavana aamuna oli poyta katettu ja runsas aamupalatarjoilu esilla. Nautittiin siina sit bagelit ja kahvit uima-altaan vieressa istuskellen ja auringossa paistatellen, ei hullumpaa! Iltapaivalla lahdettiin Greenfield Villageen, joka on Ford-yhtion omistama ulkoilmamuseo. Koko Detroitin ja Dearbornin elinkeinoelamahan pyorii Fordin ymparilla, ja sen kylla huomaa jo paikallisten autoista: suurin osa on Ford-merkkisia. Yhtio on myos rakennuttanut tyontekijoille kokonaisia asuinkortteleita. Greenfield Village sijaitsee ihan Fordin testausalueen vierssa, ja kaikki firman prameat paakonttorit ovat myos lahistolla.
Itse Village oli siis Amerikan historiaa esitteleva kyla, jonne on tuotu kaikenlaisia rakennuksia, kuten tuulimyllyja, orjien hokkeleita, kuuluisten henkiloiden taloja sun muuta. Kavin mm. Noah Websterin, sanakirjanlaatijan talossa ja nain Edisonin tyopajan ja ekan hehkulampun :)
Historiallisen iltapaivan jalkeen oli vuorossa pala Dearbornin nykypaivaa. Kaupunki on nimittain kuuluisa valtavasta maarasta Lahi-idasta tulleista maahanmuuttajistaan. Niinpa kaytiin ihanassa Shatila-leipomossa, jonka hyllyissa oli mahtava kirjo erilaisia leivoksia ja pasteijoita. Tekopalmujen alla mutustettiin kookoksen ja pistaasin makuisia kakkusia ja ihasteltiin kulttuurien kohtaamista :)
Kotona meita odottikin pienoinen yllatys: Kira-koira oli paassyt portin yli kellarista ja tullut ylos keittioon, hypannyt ruokapoydalle ja popsinut kokonaisen kahvikakun poskeensa! Kakkua peittanyt lasinen kupu oli pudonnut lattialle mutta sailyi sentaan ehjana :) Jotain tamantyylista kylla osattiin odottaa, silla viime Kiitospaivana Kira kuulemma rohmusi kokonaiset kaksi kakkua poydan paalta! Meille ihmisille sen sijaan haettiin iltaruoaksi La Pita -ravintolasta itamaisia herkkuja, kuten hummusta, viininlehtikaaryleita ja kibbieta. Nalkaa ei meinaan tosiaankaan tarvinnut nahda talla reissulla!
Lauantaiaamupaivalla huristimme Detroitiin, silla Katen mukaan mun taytyi kokea miten erilainen kaupunki se on Chicagoon verrattuna. No olihan se, silla Chicagon ihmisvilinaan verrattuna Detroit tuntui suorastaan aavekaupungilta! Siis lauantaina kadut ihan ammottivat tyhjyyttaan, vain jattilaiscitymaasturit jyllasivat pitkin teita! Detroit on todellakin autoille tehty, varsinaista liikekeskustaa ei edes ole vaan kaikki on hajallaan. Suuri osa vanhoista, komeista liikehuoneistorakennuksista on tyhjillaan silla autotehtaat ajoivat kaiken muun toiminnan pois keskustasta. Ainoat nakemisen arvoiset rakennukset ovatkin Detroit-joen rannassa kohoavat General Motorsin pilvenpiirtajat, jotka huokuvat 70-luvun kultakauden henkea. Kaupunki yrittaa tosin kehittaa ydinkeskustaa jalankulkijoille ystavallisemmaksi, ja joenvarsi onkin jo rempattu hienoksi. Suoraan vastarannalla haamottaakin sitten Kanada! Detroit on ainoa paikka Jenkeissa, missa Kanadaan pain katsotaan etelaan.
Myohemmin iltapaivalla menimme kaymaan Rickin veljenpojan valmistujaisjuhlissa. Oli tosi mielenkiintoista nahda, miten taallapain vietetaan valmistujaisia! Paikalla oli enimmakseen ystavia ja sukulaisia, ja tilaisuus oli paljon epamuodollisempi kuin suomalaisten ylpparit. Tarjolla oli kaikenlaista naposteltavaa ja taas ah-niin-epaluonnollista sinivihreaa taytekakkua :D Kate, Mimi ja mina olimme tehneet aiemmin paivalla mansikkapuun jalkkaripoytaan, ja se kerasi paljon kehuja!
Itse juhlan paahenkilo edusti kylla niin stereotyyppista jenkkipoikaa kuin olla ja voi, se pelaa jaakiekkoa ja on uimajoukkueessa, ja hymykin on oikeaoppisesti mallia Pepsodent :D Ja tietysti ubersosiaalinenkin viela! Mutta oli tosi kiva kun Mimi esitteli mut monille sukulaisille ja keskusteltiin tietenkin latkasta (Detroit Red Wingshan voitti Stanley Cupin kuten kaikki tietaa ;))
Loppulauantai sujui rauhallisissa merkeissa terassilla istuskellen. Sunnuntaibrunssin jalkeen olikin sitten aika lahtea paluumatkalle kohti Chicagoa. Viitisen tuntia autossa taittui taas kivuttomasti DVD-soittimen ja iPodin kera :) Oli kylla tosi mukava viikonloppu, en malta odottaa
heinakuun loppua, jolloin mennaan Katen suvun mokille Pohjois-Michiganiin!
Talla viikolla sen sijaan on odotettavissa lisaa syomista Taste of Chicago -ruokafestarin, seka tietty itsenaisyyspaivan barbequen merkeissa. Eikun sinipunavalkoiset nauhat, banderollit ja plakaatit esiin ja konfettitykit lataukseen!
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Easy living



Kolmas viikko taalla rapakon takana on mennyt aika lunkisti, mitaan suurempia tapahtumia ei ole ollut mutta toisaalta on ollut mukavan arkista. Viime keskiviikkona paasin tosin todistamaan periamerikkalaista koko perheen urheilutapahtumaa, eli baseballmatsia Chicago White Soxin kotiareenalla. Taytyy sanoa, etta tunnelma oli mahtava, heti alun kansallishymnista alkaen. Eikun kasi sydamelle ja "Oh, say can you sing..." :D Osalle ihmisista ottelu tuntui tosin olevan enemman sosiaalinen syomistapahtuma kuin janna peli. Mutta mikas siella olisi ollut syodessa kun joka puolelta pursuaa hot dogeja, pretzeleita, hattaraa, funnel cakea ja tietty olutta :) Loppuviikosta julkaistiin muuten jarisyttava uutinen: Australialaiset ovat ohittaneet amerikkalaiset maailman lihavampana kansakuntana! Itse baseballmatsihan siis paattyi hienosti White Soxin voittoon, jota juhlistettiin komeilla ilotulituksilla.
Tom oli jo aikaisemmin leikkisasti varoittanut mua perheen alttiudesta yllatyksille ja kommelluksille, ja kertoi etta heidan mottonsakin kuuluu "It's always something". Tama tuli todistettua viimeistaan viikonloppuna pariinkin otteeseen kun tiskikone hajosi ja uutta odotellaan edelleen saapuvaksi. Jotain hamminkia kuljetuksessa, tottakai. Erik taasen satutti jalkansa ja joutuu olemaan poissa harrastuksista jonkin aikaa. Hanella piti myoskin olla hauskat synttarijuhlat tiedossa lauantaille paintballin muodossa, mutta koska juuri Erikin kutsusta puuttui oikea kellonaika, olivat muut jo ehtineet lahtea kun ma vasta vein pojan synttarisankarin kotiin... No, ihmehan se olis jos kaikki sujuisi aina kuin rasvattu nainkin isossa perheessa :)
Kate aloitti viime viikolla nelipaivaisen tyoviikon, eli han oli perjantaina vapalla. Se paiva menikin tosiaan tiskikonetta metsastaessa, mutta illalla kaytiin sit Katen kanssa leffassa katsomassa You don't mess with the Zohan. Oikein viihdyttava Adam Sandlerin peruskomediahan se oli. Tom oli viikonlopun tyomatkalla Torontossa, ja me muut oleiltiin sit vaan kotosalla kun pojilla oli kaikenlaisia peleja. Oli kauhean laiskottelija-olo kun ei mun tarvinnut tehda oikeestaan mitaan kolmeen paivaan!
Tanaan kavin sitten jo kolmatta kertaa elokuvissa kun menin poikien kanssa katsomaan Kung Fu Pandaa. Eipa mennyt sekaan raha hukkaan kun oli taas hauska ja sympaattinen raina :) Talle viikolle ei ole sen kummempia suunnitelmia, mutta viikonloppuna on tiedossa matka Detroitiin Katen aidin luokse. Jee, paasen siis tien paalle ja maisemia ihmettelemaan! Luulin, etta Detroit olisi isokin metropoli mutta ei siella ole Helsinkia enempaa asukkaita :S Kaupunkihan on kuuluisa autoteollisuudestaan, ja muutenkin autoilu on siella oikein elamantapa. Se selittaa myos Katen autohulluuden ja sen, etta lahiaikoina menemme noutamaan perheen kolmatta autoa Michiganista! Mutta eipas olekaan mika tahansa auto, vaan hieno vanha Mustang! Kelpaa Alexinkin ajella silla sitten ensi vuonna... :) Ehka minakin paasen koittamaan, jihaa! Muuten en kylla oo innoissani tasta takalaisesta jattilaisautovimmasta. Jarkyttavan kokoisia citymaastureita porraa Oak Parkinkin keskustassa. Taa on kuitenkin onneksi niin vehreaa seutua ja taynna valtavia puuvanhuksia jotka saa kylan tuntumaan puhtaalta ja raikkaalta autoista huolimatta.
Tom oli jo aikaisemmin leikkisasti varoittanut mua perheen alttiudesta yllatyksille ja kommelluksille, ja kertoi etta heidan mottonsakin kuuluu "It's always something". Tama tuli todistettua viimeistaan viikonloppuna pariinkin otteeseen kun tiskikone hajosi ja uutta odotellaan edelleen saapuvaksi. Jotain hamminkia kuljetuksessa, tottakai. Erik taasen satutti jalkansa ja joutuu olemaan poissa harrastuksista jonkin aikaa. Hanella piti myoskin olla hauskat synttarijuhlat tiedossa lauantaille paintballin muodossa, mutta koska juuri Erikin kutsusta puuttui oikea kellonaika, olivat muut jo ehtineet lahtea kun ma vasta vein pojan synttarisankarin kotiin... No, ihmehan se olis jos kaikki sujuisi aina kuin rasvattu nainkin isossa perheessa :)
Kate aloitti viime viikolla nelipaivaisen tyoviikon, eli han oli perjantaina vapalla. Se paiva menikin tosiaan tiskikonetta metsastaessa, mutta illalla kaytiin sit Katen kanssa leffassa katsomassa You don't mess with the Zohan. Oikein viihdyttava Adam Sandlerin peruskomediahan se oli. Tom oli viikonlopun tyomatkalla Torontossa, ja me muut oleiltiin sit vaan kotosalla kun pojilla oli kaikenlaisia peleja. Oli kauhean laiskottelija-olo kun ei mun tarvinnut tehda oikeestaan mitaan kolmeen paivaan!
Tanaan kavin sitten jo kolmatta kertaa elokuvissa kun menin poikien kanssa katsomaan Kung Fu Pandaa. Eipa mennyt sekaan raha hukkaan kun oli taas hauska ja sympaattinen raina :) Talle viikolle ei ole sen kummempia suunnitelmia, mutta viikonloppuna on tiedossa matka Detroitiin Katen aidin luokse. Jee, paasen siis tien paalle ja maisemia ihmettelemaan! Luulin, etta Detroit olisi isokin metropoli mutta ei siella ole Helsinkia enempaa asukkaita :S Kaupunkihan on kuuluisa autoteollisuudestaan, ja muutenkin autoilu on siella oikein elamantapa. Se selittaa myos Katen autohulluuden ja sen, etta lahiaikoina menemme noutamaan perheen kolmatta autoa Michiganista! Mutta eipas olekaan mika tahansa auto, vaan hieno vanha Mustang! Kelpaa Alexinkin ajella silla sitten ensi vuonna... :) Ehka minakin paasen koittamaan, jihaa! Muuten en kylla oo innoissani tasta takalaisesta jattilaisautovimmasta. Jarkyttavan kokoisia citymaastureita porraa Oak Parkinkin keskustassa. Taa on kuitenkin onneksi niin vehreaa seutua ja taynna valtavia puuvanhuksia jotka saa kylan tuntumaan puhtaalta ja raikkaalta autoista huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
