Mimin ja Riccin uima-allas
Greenfield Villagen edustalla
Kaunis englantilaistyyppinen talo ja puutarha
Erik ja huisi tikkari
Shatila-leipomon herkkuhylly
General Motorsin paamaja Detroitissa
Tois puol jokke on Kanada
Strawberry tree in the making
Scottin juhlissaLomamatka Dearborniin Katen aidin luokse on nyt takana, ja oli kylla hauska reissu! Oli hienoa paasta tien paalle ja nahda milta tama Keskilansi nayttaa moottoritielta katsottuna :)
Sullottiin siis koko konkkaronkka autoon ja ajettiin torstai-iltana Indianan halki Michiganiin ja Dearbornin kaupunkiin, joka on ihan Detroitin kupeessa. Aikavyohykekin vaihtui matkalla, joten paasimme perille vasta puolenyon jalkeen paikallista aikaa. Katen aiti ja hanen mies ottivat meidat kuitenkin sydamellisesti vastaan ja kauhea passaus alkoi heti :D Mimin ja Rickin talo on aivan upea, niin iso ja kauniisti sisustettu!
Kun herasin seuraavana aamuna oli poyta katettu ja runsas aamupalatarjoilu esilla. Nautittiin siina sit bagelit ja kahvit uima-altaan vieressa istuskellen ja auringossa paistatellen, ei hullumpaa! Iltapaivalla lahdettiin Greenfield Villageen, joka on Ford-yhtion omistama ulkoilmamuseo. Koko Detroitin ja Dearbornin elinkeinoelamahan pyorii Fordin ymparilla, ja sen kylla huomaa jo paikallisten autoista: suurin osa on Ford-merkkisia. Yhtio on myos rakennuttanut tyontekijoille kokonaisia asuinkortteleita. Greenfield Village sijaitsee ihan Fordin testausalueen vierssa, ja kaikki firman prameat paakonttorit ovat myos lahistolla.
Itse Village oli siis Amerikan historiaa esitteleva kyla, jonne on tuotu kaikenlaisia rakennuksia, kuten tuulimyllyja, orjien hokkeleita, kuuluisten henkiloiden taloja sun muuta. Kavin mm. Noah Websterin, sanakirjanlaatijan talossa ja nain Edisonin tyopajan ja ekan hehkulampun :)
Historiallisen iltapaivan jalkeen oli vuorossa pala Dearbornin nykypaivaa. Kaupunki on nimittain kuuluisa valtavasta maarasta Lahi-idasta tulleista maahanmuuttajistaan. Niinpa kaytiin ihanassa Shatila-leipomossa, jonka hyllyissa oli mahtava kirjo erilaisia leivoksia ja pasteijoita. Tekopalmujen alla mutustettiin kookoksen ja pistaasin makuisia kakkusia ja ihasteltiin kulttuurien kohtaamista :)
Kotona meita odottikin pienoinen yllatys: Kira-koira oli paassyt portin yli kellarista ja tullut ylos keittioon, hypannyt ruokapoydalle ja popsinut kokonaisen kahvikakun poskeensa! Kakkua peittanyt lasinen kupu oli pudonnut lattialle mutta sailyi sentaan ehjana :) Jotain tamantyylista kylla osattiin odottaa, silla viime Kiitospaivana Kira kuulemma rohmusi kokonaiset kaksi kakkua poydan paalta! Meille ihmisille sen sijaan haettiin iltaruoaksi La Pita -ravintolasta itamaisia herkkuja, kuten hummusta, viininlehtikaaryleita ja kibbieta. Nalkaa ei meinaan tosiaankaan tarvinnut nahda talla reissulla!
Lauantaiaamupaivalla huristimme Detroitiin, silla Katen mukaan mun taytyi kokea miten erilainen kaupunki se on Chicagoon verrattuna. No olihan se, silla Chicagon ihmisvilinaan verrattuna Detroit tuntui suorastaan aavekaupungilta! Siis lauantaina kadut ihan ammottivat tyhjyyttaan, vain jattilaiscitymaasturit jyllasivat pitkin teita! Detroit on todellakin autoille tehty, varsinaista liikekeskustaa ei edes ole vaan kaikki on hajallaan. Suuri osa vanhoista, komeista liikehuoneistorakennuksista on tyhjillaan silla autotehtaat ajoivat kaiken muun toiminnan pois keskustasta. Ainoat nakemisen arvoiset rakennukset ovatkin Detroit-joen rannassa kohoavat General Motorsin pilvenpiirtajat, jotka huokuvat 70-luvun kultakauden henkea. Kaupunki yrittaa tosin kehittaa ydinkeskustaa jalankulkijoille ystavallisemmaksi, ja joenvarsi onkin jo rempattu hienoksi. Suoraan vastarannalla haamottaakin sitten Kanada! Detroit on ainoa paikka Jenkeissa, missa Kanadaan pain katsotaan etelaan.
Myohemmin iltapaivalla menimme kaymaan Rickin veljenpojan valmistujaisjuhlissa. Oli tosi mielenkiintoista nahda, miten taallapain vietetaan valmistujaisia! Paikalla oli enimmakseen ystavia ja sukulaisia, ja tilaisuus oli paljon epamuodollisempi kuin suomalaisten ylpparit. Tarjolla oli kaikenlaista naposteltavaa ja taas ah-niin-epaluonnollista sinivihreaa taytekakkua :D Kate, Mimi ja mina olimme tehneet aiemmin paivalla mansikkapuun jalkkaripoytaan, ja se kerasi paljon kehuja!
Itse juhlan paahenkilo edusti kylla niin stereotyyppista jenkkipoikaa kuin olla ja voi, se pelaa jaakiekkoa ja on uimajoukkueessa, ja hymykin on oikeaoppisesti mallia Pepsodent :D Ja tietysti ubersosiaalinenkin viela! Mutta oli tosi kiva kun Mimi esitteli mut monille sukulaisille ja keskusteltiin tietenkin latkasta (Detroit Red Wingshan voitti Stanley Cupin kuten kaikki tietaa ;))
Loppulauantai sujui rauhallisissa merkeissa terassilla istuskellen. Sunnuntaibrunssin jalkeen olikin sitten aika lahtea paluumatkalle kohti Chicagoa. Viitisen tuntia autossa taittui taas kivuttomasti DVD-soittimen ja iPodin kera :) Oli kylla tosi mukava viikonloppu, en malta odottaa
heinakuun loppua, jolloin mennaan Katen suvun mokille Pohjois-Michiganiin!
Talla viikolla sen sijaan on odotettavissa lisaa syomista Taste of Chicago -ruokafestarin, seka tietty itsenaisyyspaivan barbequen merkeissa. Eikun sinipunavalkoiset nauhat, banderollit ja plakaatit esiin ja konfettitykit lataukseen!
Sullottiin siis koko konkkaronkka autoon ja ajettiin torstai-iltana Indianan halki Michiganiin ja Dearbornin kaupunkiin, joka on ihan Detroitin kupeessa. Aikavyohykekin vaihtui matkalla, joten paasimme perille vasta puolenyon jalkeen paikallista aikaa. Katen aiti ja hanen mies ottivat meidat kuitenkin sydamellisesti vastaan ja kauhea passaus alkoi heti :D Mimin ja Rickin talo on aivan upea, niin iso ja kauniisti sisustettu!
Kun herasin seuraavana aamuna oli poyta katettu ja runsas aamupalatarjoilu esilla. Nautittiin siina sit bagelit ja kahvit uima-altaan vieressa istuskellen ja auringossa paistatellen, ei hullumpaa! Iltapaivalla lahdettiin Greenfield Villageen, joka on Ford-yhtion omistama ulkoilmamuseo. Koko Detroitin ja Dearbornin elinkeinoelamahan pyorii Fordin ymparilla, ja sen kylla huomaa jo paikallisten autoista: suurin osa on Ford-merkkisia. Yhtio on myos rakennuttanut tyontekijoille kokonaisia asuinkortteleita. Greenfield Village sijaitsee ihan Fordin testausalueen vierssa, ja kaikki firman prameat paakonttorit ovat myos lahistolla.
Itse Village oli siis Amerikan historiaa esitteleva kyla, jonne on tuotu kaikenlaisia rakennuksia, kuten tuulimyllyja, orjien hokkeleita, kuuluisten henkiloiden taloja sun muuta. Kavin mm. Noah Websterin, sanakirjanlaatijan talossa ja nain Edisonin tyopajan ja ekan hehkulampun :)
Historiallisen iltapaivan jalkeen oli vuorossa pala Dearbornin nykypaivaa. Kaupunki on nimittain kuuluisa valtavasta maarasta Lahi-idasta tulleista maahanmuuttajistaan. Niinpa kaytiin ihanassa Shatila-leipomossa, jonka hyllyissa oli mahtava kirjo erilaisia leivoksia ja pasteijoita. Tekopalmujen alla mutustettiin kookoksen ja pistaasin makuisia kakkusia ja ihasteltiin kulttuurien kohtaamista :)
Kotona meita odottikin pienoinen yllatys: Kira-koira oli paassyt portin yli kellarista ja tullut ylos keittioon, hypannyt ruokapoydalle ja popsinut kokonaisen kahvikakun poskeensa! Kakkua peittanyt lasinen kupu oli pudonnut lattialle mutta sailyi sentaan ehjana :) Jotain tamantyylista kylla osattiin odottaa, silla viime Kiitospaivana Kira kuulemma rohmusi kokonaiset kaksi kakkua poydan paalta! Meille ihmisille sen sijaan haettiin iltaruoaksi La Pita -ravintolasta itamaisia herkkuja, kuten hummusta, viininlehtikaaryleita ja kibbieta. Nalkaa ei meinaan tosiaankaan tarvinnut nahda talla reissulla!
Lauantaiaamupaivalla huristimme Detroitiin, silla Katen mukaan mun taytyi kokea miten erilainen kaupunki se on Chicagoon verrattuna. No olihan se, silla Chicagon ihmisvilinaan verrattuna Detroit tuntui suorastaan aavekaupungilta! Siis lauantaina kadut ihan ammottivat tyhjyyttaan, vain jattilaiscitymaasturit jyllasivat pitkin teita! Detroit on todellakin autoille tehty, varsinaista liikekeskustaa ei edes ole vaan kaikki on hajallaan. Suuri osa vanhoista, komeista liikehuoneistorakennuksista on tyhjillaan silla autotehtaat ajoivat kaiken muun toiminnan pois keskustasta. Ainoat nakemisen arvoiset rakennukset ovatkin Detroit-joen rannassa kohoavat General Motorsin pilvenpiirtajat, jotka huokuvat 70-luvun kultakauden henkea. Kaupunki yrittaa tosin kehittaa ydinkeskustaa jalankulkijoille ystavallisemmaksi, ja joenvarsi onkin jo rempattu hienoksi. Suoraan vastarannalla haamottaakin sitten Kanada! Detroit on ainoa paikka Jenkeissa, missa Kanadaan pain katsotaan etelaan.
Myohemmin iltapaivalla menimme kaymaan Rickin veljenpojan valmistujaisjuhlissa. Oli tosi mielenkiintoista nahda, miten taallapain vietetaan valmistujaisia! Paikalla oli enimmakseen ystavia ja sukulaisia, ja tilaisuus oli paljon epamuodollisempi kuin suomalaisten ylpparit. Tarjolla oli kaikenlaista naposteltavaa ja taas ah-niin-epaluonnollista sinivihreaa taytekakkua :D Kate, Mimi ja mina olimme tehneet aiemmin paivalla mansikkapuun jalkkaripoytaan, ja se kerasi paljon kehuja!
Itse juhlan paahenkilo edusti kylla niin stereotyyppista jenkkipoikaa kuin olla ja voi, se pelaa jaakiekkoa ja on uimajoukkueessa, ja hymykin on oikeaoppisesti mallia Pepsodent :D Ja tietysti ubersosiaalinenkin viela! Mutta oli tosi kiva kun Mimi esitteli mut monille sukulaisille ja keskusteltiin tietenkin latkasta (Detroit Red Wingshan voitti Stanley Cupin kuten kaikki tietaa ;))
Loppulauantai sujui rauhallisissa merkeissa terassilla istuskellen. Sunnuntaibrunssin jalkeen olikin sitten aika lahtea paluumatkalle kohti Chicagoa. Viitisen tuntia autossa taittui taas kivuttomasti DVD-soittimen ja iPodin kera :) Oli kylla tosi mukava viikonloppu, en malta odottaa
heinakuun loppua, jolloin mennaan Katen suvun mokille Pohjois-Michiganiin!
Talla viikolla sen sijaan on odotettavissa lisaa syomista Taste of Chicago -ruokafestarin, seka tietty itsenaisyyspaivan barbequen merkeissa. Eikun sinipunavalkoiset nauhat, banderollit ja plakaatit esiin ja konfettitykit lataukseen!
















