


Kolmas viikko taalla rapakon takana on mennyt aika lunkisti, mitaan suurempia tapahtumia ei ole ollut mutta toisaalta on ollut mukavan arkista. Viime keskiviikkona paasin tosin todistamaan periamerikkalaista koko perheen urheilutapahtumaa, eli baseballmatsia Chicago White Soxin kotiareenalla. Taytyy sanoa, etta tunnelma oli mahtava, heti alun kansallishymnista alkaen. Eikun kasi sydamelle ja "Oh, say can you sing..." :D Osalle ihmisista ottelu tuntui tosin olevan enemman sosiaalinen syomistapahtuma kuin janna peli. Mutta mikas siella olisi ollut syodessa kun joka puolelta pursuaa hot dogeja, pretzeleita, hattaraa, funnel cakea ja tietty olutta :) Loppuviikosta julkaistiin muuten jarisyttava uutinen: Australialaiset ovat ohittaneet amerikkalaiset maailman lihavampana kansakuntana! Itse baseballmatsihan siis paattyi hienosti White Soxin voittoon, jota juhlistettiin komeilla ilotulituksilla.
Tom oli jo aikaisemmin leikkisasti varoittanut mua perheen alttiudesta yllatyksille ja kommelluksille, ja kertoi etta heidan mottonsakin kuuluu "It's always something". Tama tuli todistettua viimeistaan viikonloppuna pariinkin otteeseen kun tiskikone hajosi ja uutta odotellaan edelleen saapuvaksi. Jotain hamminkia kuljetuksessa, tottakai. Erik taasen satutti jalkansa ja joutuu olemaan poissa harrastuksista jonkin aikaa. Hanella piti myoskin olla hauskat synttarijuhlat tiedossa lauantaille paintballin muodossa, mutta koska juuri Erikin kutsusta puuttui oikea kellonaika, olivat muut jo ehtineet lahtea kun ma vasta vein pojan synttarisankarin kotiin... No, ihmehan se olis jos kaikki sujuisi aina kuin rasvattu nainkin isossa perheessa :)
Kate aloitti viime viikolla nelipaivaisen tyoviikon, eli han oli perjantaina vapalla. Se paiva menikin tosiaan tiskikonetta metsastaessa, mutta illalla kaytiin sit Katen kanssa leffassa katsomassa You don't mess with the Zohan. Oikein viihdyttava Adam Sandlerin peruskomediahan se oli. Tom oli viikonlopun tyomatkalla Torontossa, ja me muut oleiltiin sit vaan kotosalla kun pojilla oli kaikenlaisia peleja. Oli kauhean laiskottelija-olo kun ei mun tarvinnut tehda oikeestaan mitaan kolmeen paivaan!
Tanaan kavin sitten jo kolmatta kertaa elokuvissa kun menin poikien kanssa katsomaan Kung Fu Pandaa. Eipa mennyt sekaan raha hukkaan kun oli taas hauska ja sympaattinen raina :) Talle viikolle ei ole sen kummempia suunnitelmia, mutta viikonloppuna on tiedossa matka Detroitiin Katen aidin luokse. Jee, paasen siis tien paalle ja maisemia ihmettelemaan! Luulin, etta Detroit olisi isokin metropoli mutta ei siella ole Helsinkia enempaa asukkaita :S Kaupunkihan on kuuluisa autoteollisuudestaan, ja muutenkin autoilu on siella oikein elamantapa. Se selittaa myos Katen autohulluuden ja sen, etta lahiaikoina menemme noutamaan perheen kolmatta autoa Michiganista! Mutta eipas olekaan mika tahansa auto, vaan hieno vanha Mustang! Kelpaa Alexinkin ajella silla sitten ensi vuonna... :) Ehka minakin paasen koittamaan, jihaa! Muuten en kylla oo innoissani tasta takalaisesta jattilaisautovimmasta. Jarkyttavan kokoisia citymaastureita porraa Oak Parkinkin keskustassa. Taa on kuitenkin onneksi niin vehreaa seutua ja taynna valtavia puuvanhuksia jotka saa kylan tuntumaan puhtaalta ja raikkaalta autoista huolimatta.
Tom oli jo aikaisemmin leikkisasti varoittanut mua perheen alttiudesta yllatyksille ja kommelluksille, ja kertoi etta heidan mottonsakin kuuluu "It's always something". Tama tuli todistettua viimeistaan viikonloppuna pariinkin otteeseen kun tiskikone hajosi ja uutta odotellaan edelleen saapuvaksi. Jotain hamminkia kuljetuksessa, tottakai. Erik taasen satutti jalkansa ja joutuu olemaan poissa harrastuksista jonkin aikaa. Hanella piti myoskin olla hauskat synttarijuhlat tiedossa lauantaille paintballin muodossa, mutta koska juuri Erikin kutsusta puuttui oikea kellonaika, olivat muut jo ehtineet lahtea kun ma vasta vein pojan synttarisankarin kotiin... No, ihmehan se olis jos kaikki sujuisi aina kuin rasvattu nainkin isossa perheessa :)
Kate aloitti viime viikolla nelipaivaisen tyoviikon, eli han oli perjantaina vapalla. Se paiva menikin tosiaan tiskikonetta metsastaessa, mutta illalla kaytiin sit Katen kanssa leffassa katsomassa You don't mess with the Zohan. Oikein viihdyttava Adam Sandlerin peruskomediahan se oli. Tom oli viikonlopun tyomatkalla Torontossa, ja me muut oleiltiin sit vaan kotosalla kun pojilla oli kaikenlaisia peleja. Oli kauhean laiskottelija-olo kun ei mun tarvinnut tehda oikeestaan mitaan kolmeen paivaan!
Tanaan kavin sitten jo kolmatta kertaa elokuvissa kun menin poikien kanssa katsomaan Kung Fu Pandaa. Eipa mennyt sekaan raha hukkaan kun oli taas hauska ja sympaattinen raina :) Talle viikolle ei ole sen kummempia suunnitelmia, mutta viikonloppuna on tiedossa matka Detroitiin Katen aidin luokse. Jee, paasen siis tien paalle ja maisemia ihmettelemaan! Luulin, etta Detroit olisi isokin metropoli mutta ei siella ole Helsinkia enempaa asukkaita :S Kaupunkihan on kuuluisa autoteollisuudestaan, ja muutenkin autoilu on siella oikein elamantapa. Se selittaa myos Katen autohulluuden ja sen, etta lahiaikoina menemme noutamaan perheen kolmatta autoa Michiganista! Mutta eipas olekaan mika tahansa auto, vaan hieno vanha Mustang! Kelpaa Alexinkin ajella silla sitten ensi vuonna... :) Ehka minakin paasen koittamaan, jihaa! Muuten en kylla oo innoissani tasta takalaisesta jattilaisautovimmasta. Jarkyttavan kokoisia citymaastureita porraa Oak Parkinkin keskustassa. Taa on kuitenkin onneksi niin vehreaa seutua ja taynna valtavia puuvanhuksia jotka saa kylan tuntumaan puhtaalta ja raikkaalta autoista huolimatta.













